STRÖMFORSIN RUUKISSA VOI RAKASTUA

Chiara lähti tyttöporukalla tutkailemaan, että miltä mahtaa tuoksua Strömforsin ruukissa Loviisassa. Kaksi ranskismimmiä Pohjanmaalta lupautui reissulle mukaan ja antamaan omat haukkunsa kohteesta.

"Strömforsin ruukista saa jo ensinuuhkaisulla tunteen, että täällä on koirien hyvä olla. On paljon vihreitä paikkoja, joissa voi vaikka laiduntaa ruohoa tai jättää pissimällä nurmikolle treffipyyntöjä komeille koirauroksille. Meitä karvakorvia oli liikenteessä tosi paljon, tervehdittiin toisiamme iloisesti ja muutaman kanssa vähän painittiinkin.

Tykkään myös siitä, että ruukissa voi koska tahansa pulahtaa veteen uimaan virkistäytymään. Ruukin läpi virtaa Kymijoki, sen vesi on mukavan raikasta. Kuulin emännän puhuvan jonkun kanssa, että olisi ollut mahdollista lähteä kanootilla jokiretkelle. Sellaiselle minä kyllä joskus haluan. Voisin jopa ottaa nuo tällä kertaa kotiin Turkuun jääneet, Hännät Heiluu! -kumppanini Chaoksen ja Jupiterin messiin. Olisi nastaa, jos Chaoksen kanssa työntäisimme Jupen uimaan kesken melontamatkan.

Ruukissa on paljon kiinnostavia rakennuksia, me kävimme katsomassa sepän taontanäytöstä, jossa oli hurjan isoja rataspyöriä ja ketjuja. Naisseppä selitti jotain taonnan historiasta, se meni kyllä vähän yli ymmärrykseni. Sitten piipahdimme taidenäyttelyssä. Siellä päästelin arvosteluhaukkuja sen verran innokkaana, että lähdimme sieltä ulos yllättävän nopeasti. Tätähän kikkaa voisi käyttää useamminkin, jos jossain on tylsää.

Ruukissa voi koira liikkua kaikkialla, mutta ei kirkossa. Pikkuisiin puoteihin, museoon ja muualle pääsin sisään ja emäntä tiesi kertoa, että hotelli Strömforsin Bed & Bistroon voi lemmikit majoittua kaikkiin huoneisiin. Meillä oli varattuna majapaikat valkoisesta talosta, jota ihmiset kutsuivat savitaloksi. Huoneet olivat tosi siistit, lattia mukavan viileän tuntuinen ja saimme lainaksi isot vesikupit. Käytävillä olisi ollut kiva juoksennella, mutta se ilo meiltä kiellettiin saman tien. Selitys oli, että muut vieraat saattaisivat häiriintyä. Meistä kolmesta pienestä ja suloisesta koirastako muka?

Ainut pikku harmitus reissulla oli, että ranskanbulldoggit Nasu ja Lilo ovat niin tiivis parivaljakko, etten oikein mahdu mukaan porukkaan. Oli turha toivo saada meitä kolmea yhteiskuvaan, hyvä kun pystyimme olemaan samassa tilassa ilman näyttävää rähinäkohtausta. Sellaista se on välillä tämä koirien elämä. En kyllä kovin paljoa pelännyt noita kovapäisiä siskoksia, mutta ihan vähän piti olla varuillaan.

Jaa että mitä mieltä nuo Pohjanmaan mimmit olivat Strömforsin ruukista? Vanhempi Nasu tuumaili rauhalliseen tapaansa, että on ihan kaunis paikka ja että tärkeintä oli, että sai viettää laatuaikaa oman emäntänsä kanssa. Lilo hihkui, että tämä reissu oli niin super. Kaikkea kivaa tuli tehtyä, kuten räyhättyä pienemmille, syötyä herkkuja ravintolassa ja puserrettua yllätyskakka kaupan lattialle. Siitä tuli aika kova mekkala, kun ihmiset pyörivät edestakaisin siivotakseen tuon hajupommin. Lilo ja iso ilo tortusta, on se rohkea tyyppi.

Minusta ruukissa oli parasta se, että rakastuin ensisilmäyksellä. Ravintola Myllyssä oli niin komea uros, että päässäni alkoi kieppua ja vatsassa lenteli perhosia. En ole koskaan nähnyt niin upeaa poikakoiraa kuin Duke. Tosi raamikas kaveri, on varmaan käynyt salilla tai treenaa aktiivisesti kotioloissa. Voi miten ihanasti Duke katsoi minua suoraan silmiin, vähän siinä taisi kuolaakin tipahtaa päälleni, kun makailimme kirsut vastakkain hurmaantuneena tuolien alla.

Odotan kovasti, että mennään emännän kanssa uudestaan Strömforsin ruukkiin. Ehkäpä näen taas Duken."

Chiara Strömforsin ruukissa heinäkuussa 2023